Ennen valmennuksen aloitusta
olin ahdistunut ja täysin hukassa itseni kanssa. Elin negatiivisuuden kehässä. Itselläni ja koko perheellä oli huono olla. Olin hyvin itsekriittinen ja vaativa itseäni kohtaan. En ollut sinut itseni kanssa. Ajattelin paljon mitä muut minusta ajattelee. Elin enemmän muiden mukaan kuuntelematta itseäni. Henkinen paha olo piinasi kaikista terapiakäynneistä huolimatta.
Hyvin pian valmennuksen alettua
aloin löytämään itseäni. Sisäistin asioita ja opin uutta itsestäni ja elämästä ylipäätään. Opin, että itseltäni ei tarvitse vaatia niin paljon. Sain paljon apua vaativuuteen ja suorittamiseen. Sain tilalle lempeyttä ja armollisuutta itseäni kohtaan. Sisäistin ajatuksen, että elämää eletään itseä, eikä muita varten. Kun opin elämään itseäni varten ja laittamaan itseni ykköseksi, on ollut helpompi hengittää. Ei ole enää kaaosta. Ajatukset eivät ole enää myrskyä, vaan ne ovat selkiytyneet. Olen oppinut myös kuuntelemaan kehoani. Kun mieleni on tyyntynyt ja rauhoittunut, se on vaikuttanut koko perheen hyvinvointiin positiivisella tavalla. Kun on oppinut itse tunnetaitoja, niitä pystyy opettamaan myös lapsille ja on saanut ymmärrystä lasten käytökselle.
Nykyään elämäni on tasapainoisempaa ja todella paljon positiivisempaa.
Osaan puntaroida mikä on tärkeää ja mikä ei niin tärkeää. Osaan suhtautua asioihin eri tavalla, lempeästi ja positiivisesti. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja pystyn nykyään hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. En jää kiinni enää negatiivisuuteen tai vastoinkäymisiin.
Olen paljon miettinyt, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi lähtenyt valmennukseen mukaan. Valmennus oli itselleni viimeinen oljenkorsi, enkä ole katunut mukaan lähtemistä hetkeäkään! Valmennus pelasti mut!
Vaikka alussa valmennukseen lähteminen mietityttäisi, jos edes harkitset mukaan lähtemistä, tee se! Suosittelen koko sydämelläni!
Anu Mursu
