Valmennuksen aikana oon oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja yltiöpäistä mollaamista on saatu tosi paljon pois. Olen oppinut myös hyväksymään asioita paljon paremmin. Kuten sen, että ei tarvitse olla joka paikassa samaan aikaan, eikä tarvitse tavoitella kaikessa täydellisyyttä.
Olen alkanut tunnistamaan, että ajatukset ovat vain ajatuksia ja niitä voi kyseenalaistaa.
Sitä kautta olen oppinut kyseenalaistamaan aiemmin automaattisia ajatuksiani, jotka ovat aiemmin johtaneet ajatuskelojen pyörimiseen, negatiivisiin tunteisiin ja itsesyytöksiin. Valmennuksen aikana olen alkanut arvostamaan itseäni enemmän.
Ennen valmennuksen alkamista
Ennen uhriuduin, keräsin itselleni aivan liikaa tekemistä yhdelle ihmiselle ja kun en saanut kaikkea tehtyä, olin paska enkä kelvannut mihinkään. Huijarisyndrooma ja pahan olon kierre oli valmis. Päässä pyöri ”Ei vtt sä oot ruma, tyhmä ja läski”.
Valmennuksen jälkeen
Olen tosi paljon armollisempi itseäni kohtaan. Pääsen huomattavasti nopeammin irti pettymyksen tunteesta ja puhun itselleni myötätuntoisesti. Pystyn lohduttamaan itseäni sanomalla, esimerkiksi: ”En saanut kaikkea tehtyä, ei haittaa, sellaista sattuu”.
Vaikka itseensä investoiminen tuntui aluksi kalliilta,
se on loppujen lopuksi ollut pieni hinta siitä, että on päässyt koko elämän kestävistä itsetunto-ongelmista eroon ja alkanut ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan tärkeänä asiana. Sitä ei voi mitata rahassa!
Milla Lönnroth / @millalonroth
